Ikuisen teekkarin laulu


Talvi-iltain tummentuessa
Polin suojiin me saavúmme taas.
Meidät tekniikka jälkeen on jättänyt
sen me tahdomme unhoittaa.

Unelma vain on diplomityömme,
joka tenttimme vanhentunut.
Jo ruostunut harpikko käyttämätön,
tushi pulloihin jähmettynyt.

Aina teekkaripolvien uutten
ohi pöytämme käyvän nään.
Mutta meillä ei voimaa enää kylliksi
heidän joukkoonsa liittymään.

Viini laseissa ilkkuen päilyy
meitä kutsuen kuohuillaan.
Pos murheemme tahdomme karkoittaa,
äly pois, mitä maksoikaan.

Ja kun Integer Vitae meille
kerran viimeisen lauletaan,
silloin ikuisen teekkarin haudalle
oluttynnöri nostetaan.